tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vesiliittymä


Viime syksynä jo kommentoin vesiliittymäbyrokratiaa ja putkiaivoisuutta. Tässä lisää.

Maanrakennustöiden vuoksi - ja onneksi - piti selvittää myös vesiliittymäasiaa.

Olisi pitänyt ehkä aloittaa selvittäminen paljon aiemmin. Katsotaan nyt.

Kaivurimies halusi tietää, koska vesilaitos haluaa/pystyy tarkalleen kytkeä putkemme kaupungin verkkoihin.
Jo aiemmin olin proxynä saanut kysyä, tekevätkö kaikki samalla kertaa vai erillsinä keikkoina. Onneksi sentään halusivat tehdä samalla kertaa vesijohdon, hulevesi- ja jätevesiviemäreiden liittämiset.

Selvisi, että meidän pitää tehdä uudet sopimukset vesijohdoista.

Olin jo viime vuonna tehnyt sopimuksen, jotta saamme suljettua vanhan talon vesijohdon.
Nyt kun liitoskohta muuttuu, tarvitaan uusi sopimus.

Uusi sopimus tulee automaattisesit postissa hyväksyttäväksi. Hienoa! automatiikka on hyväksi.

Automatiikka edellyttää, että uudet KVV-piirrokset on leimattu rakennusvalvonnassa, josta ne sitten 'valuvat' HSY:lle, joka ne tarkastettuaan totee, että tähän tarvitaan sopimus ja laittaa sopimuksen tulemaan... Noniin, tähänhän se pysähtyi.

Meillä oli - syystä tai toisesta - talon 1 LVI-kuvat vielä vähän kesken huhtikuun puolivälissä.
No, yksi syy oli se, että havaitsimme, että niihin olikin virheellisesti piirretty 2 liittymää eli
molemmilla taloille omansa. Olimme sopineet ja suunnitelleet, että tulee vain 1 yhteinen liittymä.

No, suunnittelija kävi kivasti pikaisesti leimauttamassa kuvat ja vei suoraan vesilaitokselle,
jottei kuluisi turhia päiviä postin kulkua odotellessa. Olin samana päivänä soittanut HSY:n vesiliittymien käsittelyyn ja pyytänyt, että soittavat minulle, kun ovat saaneet sopimukset valmisteltua, niin tulen allekirjoittamaan.

Kun soittoa ei kuulunut, soitin itse ja selivisi, että paperit on lähetetty pari päivää aiemmin.
Selvisi myös, että ovat lähettäneet (jostain syystä) vanhaan osoitteeseen, jossa emme asu enää.
No, onneksi sentään onnistui sopiminen, että käyn seuraavana aamuna paikan päällä allekirjoittamassa 'uudet' sopimuspaperit.

Allekirjoitus sujui hyvin ja samalla sain tehdä liittymistyöpyynnön, tai mikälie lomake, jolla tilataan halutut työt.

Sama juttu siis kuin sähkölaitoksella: sopimus erikseen, työn tilaus erikseen. Molemmat siis manuaalisesti, aivan eri tasolla kuin SÄHKÖlaitoksella, jolla oli SÄHKÖiset lomakkeet.
Onneksi nämä paperit olivat sentään kuivia! (ja puhtaita)

Riittikö tämä? No ei.
Vesilaitoksella pitää sitten erikseen soittaa sihteerille, joka sitten kysyy mestarilta sitä,
milloin tuon työn voisi oikeasti tehdä. Kun koko päivän soittelin annettuun numeroon, niin se vain soitteli jonotusmusiikkia.

Ei ihme, että julkisen hallinnon sanotaan kärsivän tuottavuusvajeesta, kun normaalin yrityksen 3. tärkeimmän prosessin (uusasiakashankinta) läpimeno on pitkä sarja manuaalisia toimenpiteitä, joiden suorittamisesta vastaa yksin asiakas.

Teleyrityksessäkin tajuttiin jo 20v sitten, että ei saa enää puhua tilaajista vaan asiakkaista ja alettiin muuttamaan toimintaa.

Ainiin tuottavuudesta vielä, HSY:n tietotekniikka ei toimi. Järjestelmät ovat huonoja.
Joka kerta, kun olen liittymäasoista asioinut heidän kanssaan, niin henkilöt ovat kommentoineet 1) täytyy katsoa monesta järjestelmästä tietoja, ennenkuin voi vastata edes yhteen kysymykseen 2) järjestelmät ovat hitaita ja tässä menee pari minuuttia odotellessa.. 3) järjestelmät eivät toimi.
Kun olin allekirjoittamassa sopimusta, niin minua pyydettiin ensin odottamaan n puoli tuntia, jotta järjestelmä saadaan toimimaan ja sopimus tulostettua.

Jos esimerkiksi puhelinliittymän (siis nykyaikaisen matkapuhelinliittymän) samainen olisi tällaisen työn takana, en tiedä millainen haloo tulisi. No, kiinteän puhelinliittymän saaminen onkin sitten taas lähellä vesilaitostasoa, mutta palataan siihen tuonnempana.


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Aloituskokous

Tänään pidettiin (viimeinkin) aloituskokous työmaalla.
Se meni hyvin ja saimme luvan edetä vauhdikkaammin.


Kokous olisi voitu pitää jo ehkä 2-3 viikkoa aiemminkin, jos olisi vain aikataulutettu ajoissa.


Paikalla oli meiltä molemmista taloista edustaja eli rakennuttajat, rakennusvalvontaviraston edustaja, vastaava mestari ja pääsuunnittelija. Lisäksi runko-urakoitsija pääurakoitsija oli myös mukana. Ihan hyvä, että on sitoutunut ja halukas myös kuulemaan 'sylttytehtaalta' mahdolliset ohjeet ja linjaukset.

Tosin, tässä porukassa vain me rakennuttajat olimme 'ulkopuolisia' siinä mielessä, että kaikki muut olivat jo vanhastaan tuttuja keskenään. No, kertoo kyllä herrojen osaamisesta myös.

Saimme rakennusvalvonnasta ns. "kirjan 76" eli pientalon valvontakirjan molemmille taloille etukäteen, kun vain osasimme sitä sieltä erikseen pyytää.

Täytimme siihen mestarin ohjeiden mukaan eri osapuolien yhteystiedot.

Kokouksessa sitten ensin tapasimme työmaalla, katsoimme, että siinä on meidän talon monttu valmiina salaojia varten ja vieressä toiselle talolle vähän aneemisen näköinen tasanne, heille kun ei tule kellaria ja salaojat tulevat n. 50cm (minun maallikon fiilikseni, piirustusten mukaan tietysti tehdään) maanpinnan tason alapuolelle. Pintamaat kuorittuna siinä ei juuri reunoja juuri 'kuopalle' jäänyt.

Naapuri vähän kyselikin myöhemmin, että tarkastettiinkohan heidän tilanteensa tässä ollenkaan, kun kaikkia kiinnosti vain se iso kuoppa, eikä kukaan vilkaissutkaan heidän talonsa paikkaa... ;)

Kun tilanne oli todettu, lähdettiin Pakilan Teboilille kahville ja käymään kokousta.

Kokous oli lähinnä sitä, että rakennusvalvonnan edustaja (onko hän tarkastaja vai mikä, en tiedä nimitystä ) luetteli meille rakennuttajille ero osapuolten vastuita ja ohjeisti meitä kirjoittamaan siihen valvontakirjaan asioita oikein. Etenimme kohta kohdalta ja mm. jokaiselle kirjassa kuvatulle vaiheelle piti olla vastuuhenkilö. Sopuisasti nämä kokeneet herrat huusivat vuorollaan 'hep' kun tuli heidän vastuullaan oleva asia.

Yksi konkreettinen vinkkikin tuli: meidän rakennuttajien tulee kerätä kaikesta materiaalista, mitä tontille tulee, lähetyslistat yms paperit talteen, jotta tiedämme tarvittaessa, mitä materiaaleja on missäkin vaiheessa käytetty, ettei pääse jossain välissä jotain etelä-Eurooppalaista tavaraa, jolle ei ole suomalaista hyväksyntää.
Niitäkin kuulemma on paljon myynnissä, kun niitä saa EU:ssa myydä. Käyttö siis vaan ei ole kaikkialla sallittua. Ainakin sellaisia hanoja on kuulemma. Siinä olikin toinen tärkeä vinkki.

Saatiin tontilla edelliseltä omistajalta 'perintönä' saadulle vanhalle postilaatikollekin konkreettista käyttöä näin.

Eli aloituskokous meni hienosti, vähemmän juhlavasti tai edes pelottavasti kuin olin luullut, enemmän siinä melkein keskityttiin siihen, että tietäähän rakennuttaja, mihin ryhtyy... Ehkä tuollainen koe pitäisi tehdä ennen rakennuslupahakemuksen jättämistä.





Sähköliittymä


Muistin tässä kerran selvittää sähköliittymän kytkentää, koska maanrakennustöiden aikana pitäisi saada kaapeli oikeaan paikkaan ja hetimiten kytkettyä pääkeskus, jotta rakennusmiehiellä on virtaa tehdä anturoita toukokuun puolivälissä.


Ensin piti olla yhteydessä Helsingin Energian liittymäpalveluihin.
Viime vuonna olin tehnyt liittymäsopimuksen vanhasta liittymästä, jotta sain tilata sen purun.

Nyt piti tehdä liittymäsopimus uudesta liittymästä, koska liittymän tyyppi ja sulakekoko muuttuu.

Liittymäsopimus onnistui parilla maililla ja sähköistä tunnistautumista hyödyntäen sähköisellä allekirjoituksella yhdessä päivässä. Minun piti toimittaa skannattu kauppakirja tontista (jossa onneksi todettiin, että vanha sähköliittymä siirtyy meille). Samoin sähköpääkeskuksen piirros piti toimittaa, jotta näkevät mm. sulakekoon jne.

Tämän jälkeen sitten sain ohjeen tilata erikseen liittymän asennus ja hoitaa meidän urakoitsijamme tekemään keskuksen kytkentä jne.

Tämä liittymän kytkeminen unohtuikin n. pariksi viikoksi työkiireissä, kun oli 'irrallinen' juttu, eli siitä vain maininta sähkölaitoksen ohjeessa.
Eikä maanrakennustöiden osalta ollut tarkkaa tietoa siitä, milloin sähkökaapeli laitetaan oikeaaan paikkaan ja maadoituslenkki maahan...

No, tänään sitten muistin tämän ja päätäpahkaa sovin tavoiteaikataulun toukokuun puoliväliin.

Sähkölaitokselle tein sähköisellä lomakkeella liittymistilauksen sen jälkeen, kun olin asiakaspalvelun kanssa keskustellut. Asiakaspalvelussa sanoi, että meille pitää vetää uusi kaapeli, koska sulakekoko vaihtuu. Alkoi taas pelottaa.

Onneksi vappuaattona soitti asennuksista vastaava ja sanoi, että vanha kaapeli riittää ja hän sopi haluamamme kytkentäpäivän.

Muttamutta...
Sähköisestä asioinnista ja lomakkeista huolimatta tämä prosessi meinasi mennä täysin metsään,
kun samalla kerralla ei hoitunut sopimus ja tilaus, vaan niitä piti erikseen muistaa järjestellä.

No, helpompaa kuitenkin kuin vesilaitoksella..

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Maanrakennus


Maanrakennustöihin valitsimme Poppari Oy:n, joka ryhtyikin hommiin kovalla tohinalla jo seuraavana päivänä. Täytyy kyllä kehua työintoa, kun kaikenlaista juttua kuullut kaivurimiehistä.

Saimme tarjouspyyntöihimme hyvin erilaisia tarjouksia.
Hintahaitari 'avaimet käteen' -urakalle kahdelle talolle oli laaja. Kallein tarjous oli tuplat edullisempaan. Ja useampi tarjosi vain tuntihintaa + kuljetuskulut erikseen toteuman mukaan, mutta eivät osanneet edes sanoa esim. kuljetukselle yksikköhintaa. Pyysimme tarjouksia maaliskuun alkupuolella, ja tässä huhtikuun lopulla joku soitti, ja kysyi, että haluammeko vielä tarjouksen... ei kyllä ole tällä alalla tuo myyminen mitenkään hallussa.


Heti toisena päivänä selvisi sitten se, mitä oltiin vähän pelättykin: meidän talomme alta pitää louhia, alla on koko pohjan alalla kalliota parin metrin moreenikerroksen alla.

No, louhintakin sujui nopeasti, urakoitsijalla oli louhintakumppani valmiina ja aikaa sopivasti porata yhtenä päivänä kaikki valmiiksi ja räjäytellä toisena.

Naapurien talot katselmoitiin, tähän oli urakoitsijalla suositella myös hyvä kontakti tunnestusta firmasta, joka hoiti katselmoinnit pikaisesti.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Toimittajavalintoja


Tässä kevään aikana olemme valinneet erilaisia toimittajia eri rooleihin.

Talon rungon päädyimme tilaamaan Bau-kivitalot / Sonnexia Oy:ltä.
Sisältö on käytännössä aivan sama kuin Lammilla, mutta talo tulee yhdellä sopimuksella pystyyn ja tiiviiksi. Runkomateriaalina on Lammin harkko.

Olennaisesti päätökseen vaikutti helppous: töissä käyvinä ja rakentamisen amatööreinä meillä ei ole aikaa eikä kykyä joka päivä tarkastaa, onko työmiehillä riittävästi materiaalia täksi päiväksi ja ensi viikoksi, mitä pitää tilata jne. Samoin esim. Lammin tai Lakan pakettiin kuulumattomien materiaalien tai työvaihdein kilpailutukset, koordinoinnit jne vaativat aikaa ja vaivaa. Ja näissä meillä olisi riski mm. siitä, kuinka kauan työmiehet tarvitsevat telineitä, nostolaitteita jne.

Kun listasimme ja arvioimme kaikki tarvittavat osuudet siten, että tuloksena olisi samanlainen talo kaikilla eri tavoilla, tuloksena tuli käytännössä sama loppukustannus.

Tällöin kokonaisurakka alkoi näyttää selkeästi parhaalta.

Kun vielä vastuuhenkilöiden kanssa pystyy helposti puhumaan suoraan ja saa heiltä vinkkejä,
niin tämä tuntui selkeästi paremmalta vaihtoehdolta kuin keskustella virolaisten ryhmien kanssa siitä, mitä lisätöitä haluaa urakkaan. Eivät muuten halunneet tarjota muuta kuin vakiomuotoista runkoprojektia urakkana, kaikki muut hommat halusivat tuntityönä. Ei minua kiinnosta, paljonko joku homma vie tunteja, vaan haluan valmista lopputulosta.

Mielenkiintoinen juttu oli myös se, että kun pyysimme runko-urakasta tarjousta suoraan hyväksi kehutulta ryhmältä, niin tuloksena oli sentilleen sama hinta kuin suoraan Lammin kautta saatuna eri ryhmän tarjous, vaikka pyysimme selkeällä aikataululla, joka heillä oli vielä myymättä. Eli kilpailu ei pelannut tässä tapauksessa yhtään.


Lämmitysurakan päädyimme tilamaan Tom Allenilta.
Kokonaisuus sisältää koko homman 'avaimet käteen' eli maalämmön, lattialämmityksen, käyttöveden lämmityksen ja lisäksi vielä optiona viilennysyksikön, jonka ottamisestä päätämme tässä matkan varralla.

Hinta ei ollut halvin, mutta kun jälleen yhdenmukaistimme tarjouksia lisäämällä mm. pariin kilpailevaan tarjoukseen kulun siitä, että ko toimittaja kantaa laitteen asennustilaan.

Jotkin toimittajat myös mitoittivat pumpun ja kaivon alakanttiin, juuri hikisesti energiatodistuksen arvoille ja saivat siten näyttämään halvalta. Energiatodistus oli arkkitehdin kautta lupaprosessin vaatima paperi, johon ei meiltä kysytty mitään, siinä oli lämmitettävä ala vähän alakanttiin,
kun oli 'arvattu', että kellari olisi puolikylmää eikä lämmintä tilaa.